Asfalttia vältellen töistä kotiin

Kirjoitettu: 24.08.2016 00:01
Tagit:
pyöräily,
työmatka,
maastopyöräily,

Eilen päätin pitkästä aikaa käydä töissä maastopyörällä. Väänsinnimittäin cyclocrossista takavanteen rihtatessani sen verran solmuun, että pitää sitä suoristella paremmalla ajalla. Tästä sitten tarkemmin myöhemmin. Aamu meni normaalia reittiä pitkin eli Piriläntie-Limingantulli-Hollihaka-Raatinsaari-Alppila-Koskela-Elektroniikkatie. Matkaa tulee tätä reittiä pitkin noin 20,4 kilometriä.

Ruokatunnilla kävin hakemassa ruokaa lähimmästä marketista polkuja pitkin ajaen. Siinä matkalla tuli mieleen idea, että pitääpä ajella päivän päätteeksi kotiin mahdollisimman paljon polkuja pitkin ajellen. Olin jo aiemmin huomannut, että moottoritien meluvallien päällä menee monesti jonkin tason polku. Tutkailin myös polkuja OpenStreetMap-palvelusta. Näytti siltä, että polkuja tai ainakin hiekkateitä pitkin pystyisi ajamaan lähes koko matkan Kuusamontien ja Kainuuntien välistä osuutta lukuunottamatta ilman, että täytyy väkisin polkua etsiä.

Kun tehtaan pilli soi, hyppäsin pyörän selkään. Unohdin jostain syystä tämän asfaltinvälttelyhaasteen, joten parisataa ensimmäistä metriä ajoin pyörätietä vaikka vieressä meni kuntopolku. Tämän jälkeen käskin pyöräni kohti metsäpolkuja.

Ajoin moottoritien länsipuolta Elektroniikkatieltä aina Iskoon asti, missä siirryin moottoritien itäpuolelle. Iskosta ajelin polkuja pitkin Puolivälinkankaalle, missä kompassi sekosi täysin ja ajoin vahingossa Välivainiolle vaikka piti ajaa vesitornin ohi Hintan suuntaan. Välivainion seikkailussa tuli turhia asfalttikilometrejä vaikka sielläkin polkuja pitkin ajelin.

Välivainiolta ajelin Laanilaan, missä lähdin kulkemaan moottoritien itäpuolta etelään. Asfalttia pitkin aina Huuhkajapuiston kulmille asti, mistä lähdin kohti keskustaa, jotta pääsen Luulajanpuistosta meluvallin päällä kulkevalle polulle. Polku olikin hoidettu reitti ainakin alkuosaltaan.

Lintulan kohdilla taas alitin moottoritien, kun siirryin Hiirosen puolelle. Nesteen kulmilta ajoin moottorikelkkauraa pitkin kohti Kaakkuria. Palokankaan tieltä suuntasin takaisin moottoritien varteen meluvallin päälle. Siellä ei kunnon polkua ollut, mutta nokkosten keskellä pystyi ajamaan kohtalaisen hyvin. Tämän pätkän olisi voinut jättää väliin. Tosin jos tätä muutaman maastopyöräilijän voimin ajelisi niin nopeasti tähän polku muodostuisi.

Kaakkurissa vaihdoin taas moottoritien toiselle puolelle ja ajelin radanvartta pitkin Huhtakalliontielle mistä jatkoin pyörätietäpitkin Ouluntullinnesteen parkkipaikalle. Parkkipaikalta etsin polun, mistä pääsisi taas moottoritien meluvallin päälle ajamaan. Reitiltä löytyikin minulle tuntematon alikulku, missä kuvasin pyöräni.

Ouluntullin ja Kokkokankaantien välisellä pätkällä oli metsässä mukavaa polkua ajettavaksi. Metsästä tullessani ajoin pikku pätkän Kokkokankaan tietäpitkin ja suuntasin peltojen läpi kulkevalle tielle. Leirintäalueen ohitettua jatkoin radan vartta pitkin Komeetantielle. Komeetan tieltä matka jatkui pyörätietä pitkin Pirilän vieressä olevaan kuusimetsään, mistä löytyy myös mukavaa polkua ajettavaks Hovilantien päähän asti. Ajelin Hovilantietä pitkin terveyskeskuksen kulmille, mistä pääsinkin polkuja pitkin Sarkkirannan Siwan lähelle asti. Vähän pyörätietä ja pari polkua ja tämän jälkeen oltiinkin jo kotipihassa.

Kotimatkan pituudeksi tuli tasan 30 kilometriä, mikä oli vajaa 10 kilometriä pidempi kuin normaali työmatka. Asfaltilla ajoin 12,4 kilometriä, mistä suurin osa tuli tuosta Puolivälinkankaalla erehtymisestä. Aikaa kului kaksi tuntia ja vartti.

Mukavaa vaihtelua tälläinen työmatka. Suosittelen tätä asfaltin välttelyä muillekin. Yllätti kuinka kivoja polkuja Oulukin on täynnä. Tulevaisuudessa voi vaikka vain osan poluista ottaa osaksi työmatkaa, jos ei jaksa koko matkaa ajaa polkuja pitkin kotiin.

Lue lisää...