Jarkko Tervonen

Maanantai ja paluu arkeen. Pyörään Maxxiksen Ardentit takaisin alle, jotka nousikin valssille ongelmitta. Eturenkaan kanssa ei ollut mitään ongelmaa, mutta takarengasta piti pyöritellä vähän enemmän, mutta sekin rauhottui lopulta. Päätös: Ei enää Schwalben renkaita tähän talouteen.

Lauantai iltana sain Canyonin nippuun uusilla osilla ja litkutetuilla renkailla. Sunnuntaina pakkasin toiveikkaana evästä reppuun ja pyörän auton perään ja suuntaisin Limingan maastopyöräreiteille. Optimistisena vaikka takarenkaasta oli hävinnyt ilmaa yön aikana. Tarkoitus oli ajaa 80 kilometriä pitkä Joutsenreitti.

Maastopyöränä minulla on Canyon Yellowstone 6.9 vuodelta 2013. Pyörä on aika alkuperäiskuntoinen. Voimansiirto oli päivitetty 1x10-järjestelmään ja satulatolppa sekä ohjaustanko vaihdettu. Oikeastaan ainoa asia mistä en ole tykännyt on olleet jarrut. Varsinkin takajarrun tehottumuus on häirinnyt pitkään.

Eilen yritin päivitellä maastopyörääni, mutta en päässyt pesemistä ja purkamista pidemmälle. Tai no sen verran pääsin, että aloin litkuttamaan renkaita. Eihän se aivan niin helppoa ollut kuin olisi ajatellut ja koko käytettävissä oleva vapaa-aika meni siinä. Tämän vuoksi vuorossa oli lenkki Cubella.

Päivä alkoi aurinkoisena ja tuuli oli pikkuhiljaa yön aikana laantunut. Tein etänä töitä ja ajattelin käydä lounastauolla heittämässä tämän treenin, koska aurinko paistoi pitkästä aikaa. Vuorossa oli siis tunnin verran rauhallista ajoa sekä lisäksi 3 nopeampaa kahdeksan minuutin vetoa.

Ensimmäinen harjoitusohjelman mukainen treeni takana. Eihän sinne lenkille lähteminen helppoa ollut. Kotiin tulo venyi lähemmäs kuutta. Illallisen valmistus ja kaverin kanssa pohdittiin Shimanon XT RD-M786 vaihtajan ja XT M-8000 vaihtajan eroja ja voiko näiden eroa kaventaa Wolftoothin GoatLinkeillä. Mutta näistä myöhemmin...

Hei! Tervetuloa uudelleen avattuun Pyöräilijä.com-blogiin. Minun nimeni on Jarkko Tervonen ja olen matkannut auringon ympäri kohta neljäkymmentä kertaa. Olen viimeiset 5-8 vuotta harrastanut kesäisin pyöräilyä vaikkakin fiilispohjalla ilman todellisia päämääriä. Viime vuonna osallistuin ensimmäistä kertaa maastopyöräilykisaan ja siitä lähtien kiinnostus pyörällä kilpailemiseen on noussut viikko viikolta. Tämän vuoden Rokua MTB:n jälkeen mielessä on alkanut pyörimään ajatus siitä, että jos alkaisi suunnitelmallisesti panostamaan kunnon kohottamiseen.

Viime lauantaina suuntasimme Rokualle Rokua MTB -maastopyöräkisaan kuntoilijoiden 25 kilometrin sarjaan. Tämä oli toinen maastopyöräilykisa, mihin ollaan osallistuttu. Viime vuonnahan kävimme ajamassa Paksukumi Teamin Köykkyrin kisan. Rokuan maastot ovat kohtalaisen tuttuja, koska olen siellä vieraillut syntymästäni lähtien ainakin muutaman vuoden välein. Tämän vuoksi reitti ei jännittänyt ollenkaan vaan se jännitti, että pyöräilykilometrejä oli tullut vain muutamia viimeisen kuukauden aikana.

Tämä kesä on mennyt melko kaasuissa. Nimittäin maalauskaasuissa. On tullut maalattua kilikalipurkeilla, maaliruiskulla, pensselillä ja telalla. Kaikki lähti oikeastaan siitä, että aloin kuromaan umpeen ruostuneita peltejä autoni kyljissä. Ihan ensimmäisellä kerralla se ei mennyt aivan nappiin vaan harjoitellessa alkoi oppimaan miten maali käyttäytyy. Minulla se vaatii kärsivällisyyttä ja ohuita kerroksia. Eikä saa pelätä, että joutuu hiomaan ja paikkaamaan myöhemmin.

Hyllyssä on ollut kohta jo vuoden uudet vaijerit niin Canyoniin kuin Cubeenkin. Canyoniin uusin takavaihtajan sekä keulalukon vaijerin. Goodriden vaihdevaijeripaketti oli laadukas. En muista mistä se on tarttunut mukaan tai paljonko on maksanut.