Jarkko Tervonen

Retkeily on jäänyt harmittavan vähälle viime aikoina. Pari pientä hiihtoreissua repun kanssa tuli talvella tehtyä. Talviloman pilasi sairastelu ja nyt keväällä on ollut oman pihan ja kasvimaan kunnostustöitä tarjolla enemmän kuin tarpeeksi.

Retkeilyt ovat jääneet satunnaiseen päiväretkeilyyn sekä lähimaastoissa maastopyöräilyyn. Nyt syksyllä kuitenkin suuntasimme nopeasti pariksi päiväksi Tuntsan maisemiin. Kävimme siellä viime syksynäkin ja ihastuimme maisemiin.

Viime viikolla poljin polkuja pitkin töistä kotiin. Eilen kävin pari missattua polkua katsomassa, mutta vielä jäi yksi pätkä ajamatta. Sitten pääseekin mukavasti puolet kotimatkasta pyörällä polkuja pitkin kotiin. Tarkalleen Elektroniikkatieltä Äimänrautiolle. Loppumatkalle ei oikein mukavaa reittiä tunnu löytyvän. Vaan onhan siinäkin reilu kymmenen kilometriä polkua.

Eilen päätin pitkästä aikaa käydä töissä maastopyörällä. Väänsinnimittäin cyclocrossista takavanteen rihtatessani sen verran solmuun, että pitää sitä suoristella paremmalla ajalla. Tästä sitten tarkemmin myöhemmin. Aamu meni normaalia reittiä pitkin eli Piriläntie-Limingantulli-Hollihaka-Raatinsaari-Alppila-Koskela-Elektroniikkatie. Matkaa tulee tätä reittiä pitkin noin 20,4 kilometriä.

Maanantaina kilahti sähköpostiin saapumisilmoitus Chain Reaction Cyclesin paketista, joka sisälsi mm. uudet kiekot, jotka tilasin Cube Cross Racen alkuperäisten Easton EA50:n tilalle. Mavic Aksium -kiekkoja on väitetty vahvoiksi kiekoiksi. Eastonin kanssa on ollut ongelmia pinnojen kestävyyden kanssa. Mavic lupaa Aksiumien painorajaksi 120 kilogrammaa (pyörä+kuski), joten jos nämä kestäisi.

Viime lauantaina tuli kokeiltua ensimmäistä kertaa miltä tuntuu ajaa numerolapun kanssa maastopyörällä, kun osallistuin Paksukumi Teamin järjestämään Köykkyri XC -kilpailuun. Kisa oli viimeinen osakilpailu tämän vuoden Paksukumi Team Cupia. Oman jännityksen kisaan toi se, että pariin vuoteen en ole kilpaillut yhtään missään lajissa. Aikaisempaa kokemusta on useammasta hiihto-, katukoripallo-, paintball- ja frisbeegolf-kilpailusta.

Sunnuntaina päätin reippailla pyhäpäivän kunniaksi. Hyvä aamupala alle ja pikkuisen auton huoltoa. Lähtiessä pyöräytin ohjainkannattimen toisin päin, jotta saisin ajoasennosta hieman etupainoisemman. Tämän jälkeen pyöräily kylän poikki kohti Köykkyriä (eli virallisesti Honkasen urheilualueelle), mistä löytynee Kempeleen parhaat maastopyöräilyreitit. Alkulämmöt nousemalla laskettelurinteen vierustaa pitkin pari kertaa ylös ja heti perään laskemalla toista puolta alas.

Moni sanoo, että meille vähän tukevammille ihmisille pyöräily on mitä parasta liikuntaa, koska siinä ei nivelet kulut tai rasitu samalla tavalla kuin esimerkiksi juostessa. Juu, ei nivelet kulu, mutta rahaa sitäkin enemmän. Nyt ohjelmassa oli maastopyörän korjaaminen.

Vaihdoin Cubeen sitten uudet ketjut, kun vanhat olivat kovin kuluneet. Yleensä kaikki neuvovat, että ketjuja vaihtaessa on syytä vaihtaa myös takapakka. Katsoin silmämääräisesti, että ketjut asettuvat rattaille ja ajattelin, että takapakkaa ei tarvitse uusia ja ei muuta kuin testilenkille. Aluksi ketju ja koko pyörä tuntui toimivan kuin ajatus. Vaan eipä mennyt montaakaan kilometriä, kun vähän enemmän runtatessa alkoi tuntumaan ja kuulumaan pientä narskuntaa ketjuista. Olisiko sittenkin pitänyt jättää ketjujen vaihtaminen ja vaihtaa ketjut uusiin samaan aikaan kuin takapakan?

Purin DBS:n takakiekoksi laittaman vanteen takanavan. Neitsytajelulla napa alkoi päästämään jokaisen polkaisun läpi. Ajattelin, että puhdistamisella vika korjaantuisi. En ole tälläisiä napoja purkanut kohta kolmeen kymmeneen vuoteen. Kasannut en ole muistaakseni koskaan 🙂