Jarkko Tervonen

Oulunsalon lentokentän ympäri kulkee hiihtolatu, jolla pituutta on noin 10,5 kilometriä. Profiililtaan latu on kohtalaisen tasainen. Lentokentän takasuoralla on muutamia loivia ylä- ja alamäkiä. Kaarteita laskuissa ei juuri ole.

Aloitetaanpa lyhyt artikkelisarja hiihtoladuista, joita on tullut koluttua läpi vuosien aikana. Ensimmäisenä vuorossa kotilatu eli Kempeleen Sarkkirannan ladut.

Vuosi 2020 meni vauhdilla ohi. Myös minä monen muun tapaan tein töitä pääsääntöisesti etänä kotoa käsin. Kodin ja työpaikan välisten matkojen poistuminen lisäsi vapaa-aikaa ja ehkä siitä syystä tuntui, että vuonna 2020 ehti tekemään vähän vaikka mitä.

Ei ole varmaan keneltäkään mennyt ohi, että tänä vuonna hillaa löytyy soilta enemmän kuin normaalisti tähän aikaan. Lehdissä on tehty juttuja hilla-apajista ja eksyvistä marjastajista. Some taas on pullollaan hillasoilta otettuja kuvia.

Vietimme viime juhannuksen Ranuan Simojärvellä. Tukikohdaksi valitsimme Korvajokisuun tulentekopaikan, joka on varustelultaan kuin leirintäalue. Paikalta löytyy keittokatos, tulentekopaikka ja ulkohuussi. Riittävästi paikkoja teltoille ja riippumatoille sekä hiekkaranta. Ainoa huono puoli on se, että tämän paikan ylläpito on lopetettu ilmeisesti ihan lähiaikoina.

Tämän vuoden alkupuoliskolla on tullut liikuttua luonnossa aiempia vuosia enemmän. Aletaan liikkumaan jo lähellä niitä määriä mitä tuli joskus vajaa kymmenen vuotta sitten liikuttua. Kuitenkaan mitään pitkiä patikointeja ei ole tullut tehtyä. Enemmänkin sellaista, että ajetaan autolla jonnekin metsään yöksi tai kahdeksi ja joko yövytään auton lähellä tai vähän kauempana tehden pikku retkiä ympäristöön.

Rustataan muutamia mietteitä talteen tältä korona-ajalta. Omaan elämään tämä eristäytyminen ja ihmisten välttely ei ole mahdottomasti vaikuttanut. Työt siirtyivät etätöiksi aikaisessa vaiheessa. Aluksi vähän häiritsi se, että joutuu olemaan kotona eikä saa olla kotona, kuten aiemmin pitkiä etätyöpätkiä tehdessäni. Vaan siihenkin on tottunut hyvin.

Kulunut vuosi meni vauhdilla. Hyvä, että blogailut kävi edes mielessä. Muutaman kirjoituksen kirjoitin, mutta en tähän omaan blogiin. Vuosi oli kuormittava edellisiin vuosiin verrattuna omalta kohdalta, mutta varmasti muille ihan normaalia elämää :)

Hiljaista on pidellyt kirjoitusrintamalla. Oikeastaan siitä syytä, että Saariselkä MTB:n pyörään jättämät jäljet oli vähän isommat kuin alkutarkastelu osoitti. Canyon Yellowstonen runko oli katkennut pysty- ja vaakaputken liitoksen vierestä. Onneksi Canyonilla on kuuden vuoden runkotakuu, joten sain uuden Grand Canyon -rungon tilalle. Vaihtoprosessi hoitui nopeasti. Canyonin Suomen edustajalle kuvat rungosta mailiin. Pyörän purku ja runko kohti Turkua. Pian postissa olikin odottolemassa ehjä runko.

Viimeinen vuosi on mennyt sellaista vauhtia ettei ole meinannut mukana pysyä. Peruspäivät ovat koostuneet tietysti töiden tekemisestä ja erilaisista kuntourheiluista. Taloon on tehty remonttia pari eri kertaa ja alku kesästä tuli urakoitua uusi kasvimaa sekä pihaa uuteen uskoon. Varsinaiset chillailut ovat jääneet vähiin. Tietysti alkukesän Saarenmaan reissu meni rentoutuessa eikä loppukesän Saariselän tai Tukholman retketkään olleet mitään älyttömän stressaavia. Mutta poissa kotoa kuitenkin.