Ensimmäinen XC-kisa takana
Aiheet: Pyöräily
Viime lauantaina tuli kokeiltua ensimmäistä kertaa miltä tuntuu ajaa numerolapun kanssa maastopyörällä, kun osallistuin Paksukumi Teamin järjestämään Köykkyri XC -kilpailuun. Kisa oli viimeinen osakilpailu tämän vuoden Paksukumi Team Cupia. Oman jännityksen kisaan toi se, että pariin vuoteen en ole kilpaillut yhtään missään lajissa. Aikaisempaa kokemusta on useammasta hiihto-, katukoripallo-, paintball- ja frisbeegolf-kilpailusta.
Perjantaina tarkistin, että pyörä toimii ja yritin viimeisiä natinoita vielä saada eliminoitua. Onneksi tein kunnon testiajon huollon jälkeen, kun huomasin kampien olevan vähän heikosti kiinni. Pyörä oli kuitenkin illan päätteeksi kunnossa. Myös viime hetken uutiset Köykkyristä kertoi, että rata on helpompi kuin oltiin aavisteltu. Luottavaisin mielin odotin lauantain kisaa.
Aamulla kävi selväksi, että säätiedotukset pitävät tällä kertaa ja luvassa on sadetta koko kisan ajaksi. Paikan päällä oli leppoisa tunnelma ja yllättävän paljon tuttuja liikenteessä. Käytiin ajelemassa reitti läpi ja sieltä löytyi varsin mukavia pätkiä. Osa jopa minulle aivan uusia vaikka Köykkyriä olen pyörällä ja jalan kierrellyt useamman vuoden. Tuttua radassa oli nousu laskettelurinteen vierustaa ylös mutta yllätyksenä oli se, että alas lasketaan ns. jumplineä pitkin ja noustaan kivikkoista polkua pitkin ylös. Tätä polkua yleensä on laskettu alas.
Seuraavaksi sitten lähtöviivalle. Pientä arpomista oli ajaisiko kisan ilman takkia vai takin kanssa. Valitsin onneksi kevyemmän varustuksen. Kun lähtö käynnistyi en oikein osannut löytää sopivaa vauhtia. Ajoin jo ehkä vähän liian lujaa, kunnes löysin sopivan vauhtisen porukan. Poluilla matka taittui jouten, mutta nousuihin ei oikein löytynyt paukkuja. Kaiken lisäksi tätä ajamista kesti vain puolen toista kierroksen ajan, kunnes eturengas alkoi olemaan niin tyhjä ettei ajamisesta tullut mitään. Taluttelin pyörän kierroksen loppuun ja vaihdoin nopeasti sisuskumin.
Renkaan korjaamisen jälkeen kerkesin ajamaan jälleen vain puolitoista kierrosta, kunnes eturengas tyhjeni jälleen. Luultavasti siellä on joku lasinsiru tai tikku ulkokumissa pystyssä, joka hajotti sisuskumin uudelleen. Taluttelin pyörän maaliin ja toivoin, että kärki ehtisi maaliin ennen minua, että saisin edes sijoituksen. Olen huomannut, että ainakaan ensimmäisissä kisoissa ei koskaan saa luovuttaa. Muuten jatkossakin DNF-tuloksia alkaa tulemaan helpommin.
Maalia lähestyessä sain jopa järjestäjiltä kehoituksen venailla kärjen tulemista maaliin. Hiemanhan tuo nolottaa, mutta ajattelin, että eiköhän tämä ole ansaittu. Ajo- ja talutuskilometrejä tuli melkein yhtä paljon.
Vaikka sijoitus oli viimeinen niin olihan se kivaa ajella silti. Radalla oli muutamat polkupätkät todella viihdyttäviä sekä Köykkyrin lasku, mikä tuli ajettua nopeammin alas kuin treenaillessa. Seuraavasta kisasta ei ole tietoa, mutta se on varmasti tulossa. Toivottavasti silloin saan renkaat kestämään loppuun asti.
Vastaa