Nopea pistäytyminen Hailuodossa
Aiheet: Retkeily
Tilasin alku viikosta reilun kolmen vuoden pähkäilemisen jälkeen uuden teltan. Melko nopeasti tulin siihen tulokseen, että vanhalla retkeilyteltalla on niin monta vuotta pärjätty, että voisin hyvillä mielin ostaa suoraan Hillebergin valmistaman tuotteen. Arvokkaitahan nuo ovat. Nallo 2 GT:tä olin tilaamassa, mutta viime hetkillä vaihdoin teltan kolmen hengen versioon eli Nallo 3 GT:hen.
Uutta telttaahan piti heti lähteä testaamaan vaikka kotona olisi ollut remontin jäljiltä vielä ainakin päiväksi pientä viilaamista sekä siivoamista. Suuntasimme viime lauantaina Hailuodon lautalle neljän aikoihin huomaten, että seuraava lautta lähtee vasta viideltä. Odottaessa tuli mieleen, että teetä tai muuta lämmintä juotavaa illaksi ei ollut. Tämä tarkoitti vielä kaupassa käyntiä Hailuodossa. Alkuperäissuunnitelma oli käydä katsomassa Ulkokarvossa Hailuodon Organum ja etsiä sieltä yöpymispaikkaa.
Organum löytyikin ja olihan se ihan kiva paikka. Reilu vuosi sitten palaneen taukotuvan tilalle oli alettu rakentamaan uutta tupaa. Huippu homma tämäkin. Alueella oli kuitenkin sen verran metsämiehiä ja asutusta että päätettiin karata Hailuodon pohjoispuolelle, mistä löytyisi kuivia mäntykankaita missä yöpyä.
Ajoimme autolla lähemmäksi Pikku-Sunijärven pohjoispuolelle, mistä jatkettiin jalan metsäautotietä kohti Keskiniemeä. Matkaa tuli 2-3 kilometriä. Tavoistani poiketen en tallentanut jälkeä tältä reissulta.
Perille tultiin illan jo hämärtäessä. Tässä vaiheessa tulikin mieleen, että luonnonsuojelualueilla leiriytyminen taitaa olla kiellettyä. Ja näitä alueitahan Hailuodossa riittää. Pystytimme teltan hämärässä onnistuneesti ja paikkakin taisi olla jälkeen päin tarkistettuna luonnonsuojelualueiden ulkopuolella. Meren rantaan oli muutama kymmenen metriä ja aaltojen pauhaamisen ääni oli sen mukainen.
Jälkeenpäin tarkistin, että Marjaniemessä oli mitattu parhaimmillaan tuulen nopeudeksi 10 metriä sekunnissa ja puuskissa 12 metriä sekunnissa. Uusi teltta pysyi hyvin pystyssä vaikka yön aikana muutama maakiila oli löystynyt tai irronnut kokonaan maasta. Lämmintä riitti niin ettei käsiäkään tarvinnut makuupussin sisällä pitää.
Lähdimme takaisin päin samaa reittiä mitä tulimmekin. Tarkoitus oli käydä paluumatkalla katsomassa millainen Sunijärven taukotupa on. Matkalla meinasimme törmätä hirviemoon ja vasaan. Havaitsimme parivaljakon vasta, kun välillämme oli 20-30 metriä. Hetken siinä puiden väleistä tarkkailimme toisiamme, kunnes ajattelin että ehkä parempi on vähän perääntyä. Saman päätöksen tekivät hirvet ja lähtivät laukkaamaan syvemmälle metsään. Arvelin, että ne aikovat ylittää hieman kauempaa viereisen suon, joten kiiruhdin suon laitaan ja vaihdoin kameraan pidempää putkea. Arvasin oikein ja hirvet ilmestyivät suolle. Harmikseni paljon kauemmaksi kuin olin haaveillut.
Siirryimme kävelemään ajouraa pitkin kohti Sunijärven taukotupaa. Taukotupa oli samanlainen kuin Ulkokarvoon tuleva uusi tupa. Tuvan seinässä oli kameravalvonnasta kertova merkki. Enpä tälläistä ole ennen nähnyt autio- tai taukotupien kyljessä.
Sunijärven taukotuvalta käveltiin takaisin polkua pitkin paikkaan, johon jätimme auton. Eihän tässä liikuttu kovin isolla alueella, mutta ihmettelen miten satuimme ilman karttaa kulkemaan suoraan paikkaan, johon auton jätimme.
Oli mukavampi tehdä vaihteeksi tälläinen lyhyt alle 20 tunnin retki. Pystyimme testaamaan uuden teltan pystyttämisen haastavissa olosuhteissa, mutta kuitenkin turvallisella alueella. Pystyttäminen onnistui jopa helpommin kuin olohuoneessa, jossa piti vähän varoa huonekaluja.
Vastaa