Syysretkeilyä Tuntsalla
Aiheet: Retkeily
Retkeilyt ovat jääneet satunnaiseen päiväretkeilyyn sekä lähimaastoissa maastopyöräilyyn. Nyt syksyllä kuitenkin suuntasimme nopeasti pariksi päiväksi Tuntsan maisemiin. Kävimme siellä viime syksynäkin ja ihastuimme maisemiin.
Tällä kertaa mukana oli myös siskoni, joka ei ole sitten kouluaikojen juuri käynyt retkeilemässä. Päätimme sisällyttää retkeen ainakin yhden telttayön ja loput öistä vietetään alueelta löytyvistä suojista, jos varustus ei riitä kylmeneviin öihin.
Saavuimme torstaina 15.9. Tuntsalle ja ajelimme Tuntsajoen varressa olevien nuotiopaikkojen lähistölle, jonne pystytimme telttamme. Nuotiopaikoilla oli asuntoautoja ja -vaunuja, joten kävimme vain iltapalan valmistamassa tulilla. Viime vuonna olimme liikenteessä viikkoa aikaisemmin viikolla ja tällöin näimme kuusi ihmistä koko viikon aikana. Nyt tämä kuusi on tullut täyteen ennenkä saavuimme Tuntsalle.
Ilta oli hieman kostea. Pieniä vesikuuroja pyyhkäisi Tuntsan yli tasaisin väliajoin. Nuotio kuitenkin kuivasi sen minkä sadekuurot kastelivat. Siirryimme jo kahdeksan aikaan teltalle ja aloimme nukkumaan. Nukuimme kaikki teltassa harvinaisen hyvin. Kylmä ei vaivannut kuten viime kerralla vaikka lämpötila ei juurikaan ollut korkeampi kuin silloin.
Aamulla teimme teltalla aamupalan ja päätimme suunnata yhdeksi yöksi Murhahaaran autiotuvalle samaa reittiä kuin viime vuonnakin. Eli palasimme autolla lähemmäksi erotusaidan lähistölle, josta jatkoimme jalan kohti Murhahaaraa.
Edellisenä vuonna retkeämme ennen satoi todella rankasti edellisenä päivänä. Metsä oli paljon märempi kuin nyt vaikka kesä on ollut paljon kosteampi. Varusteet tuntuivat toimivan paremmin kuin olin ajatellut. Jopa matkassa olleella ensikertalaisella ei ollut ongelmia ostamiensa tai lainaamiensa varusteiden kanssa.
Pidimme yhden pidemmän ruokatauon Tuulenkaatomaan maisemia katsellessa. Peruslounas eli Lämminkuppi, leipää ja kahvit. Ruska on ollut tänä syksynä hieman hillitympi verrattuna viime vuoteen. Luin jostakin, että osa syynä saattaisi olla koivuja vaivanneet sienitaudit. Maasta sentään löytyi ruskanvärejä sitäkin enemmän. Tai ehkä niitä ei viime kerralla huomioinut, koska lehtipuut loistivat ruskan väreissä ja varastivat huomion.
Murhahaaran autiotuvalle oli jo ennen meitä saapunut metsästäjä koirineen, joka oli lämmitellyt tuvan valmiiksi. Siirryimme kuitenkin nuotiopaikalle keittelemään pannullisen kahvia ja istuskelemaan hetkeksi ennenkä siirryimme sisälle valmistamaan ruokaa. Ruuaksi teimme italian patapussin, jonka kyytipojaksi mustapapuja sekä linssejä. Pataruuat ovat todella maittavia näin luonnossa.
Ruuan jälkeen ei tarvinnut kovin kauaa odotella, että alkoi nukkumaan meno houkutella. Murhahaaran autiotuvalla tuntuu vieraskirjankin mukaan asustelevan hiiriä. Tällä kertaa rapinat jäivät vähäiseksi, koska lintukoirat murisivat ujosti aina rapinan alettua ja se riitti pelottelemaan hiiret kauemmaksi.
Seuraavana päivänä suuntasimme takaisin autolle. Käytännössä kuljettiin sama reitti ja pidettiin tauko lähes samalla paikalla kuin tullessakin. Paluumatka meni nopeasti ja olimme jo kahden perästä autolla.
Telttailu ei vieläkään kiinnostanut ensikertalaista joten siirryimme autolla Nuoluskurun kodalle, jossa valmistimme kasvishernekeittoa lounaaksi ja suuntasimme Kuskoivan laelle katsomaan auringonlaskua. Matkalla laelle isohko porotokka väisti meitä siirtyen hetkeksi sivuun laiduntamaan.
Auringonlaskua saimme odotella melkein kolmetuntia, kun matka tunturin päälle sujui huomattavasti nopeammin kuin ajattelimme. Onneksi mukaan tuli kiikarit, jolla tarkkailimme mitä naapurituntureilla tapahtuu ja katselimme hieman pidemmällekin. Harmikseni jossain vaiheessa onnistuin särkemään kamerani linssin tällä reissulla. Kuvasin jalustalta enkä omasta mielestäni ole mihinkään kameraani lyönyt. Linssi vain halkesi itsestään.
Auringonlaskun lisäksi saimme ihastella täysikuun nousua maanvarjon takaa. Kävipä meillä tuuri. Tämän jälkeen palasimme kodalle ja teimme vähän iltapalaa. Ilma tuntui kylmenevän, joten pidimme vähän tulia, jotta nukahtaminen sujuisi helpommin. Kota paljastui yllättävän reikäiseksi ja pieni veto kävi vähän vaikka mistä raosta. Pakkastakin oli puolenkymmentä astetta, joten pistin vielä aamuyöstä tulet, jotta herääminen olisi mukavempaa.
Aamupalan jälkeen päätimme, että lähemme ajamaan kohti kotia. Käveltyjä kilometrejä tuli reilu 25, joten mistään rankasta retkestä tässä ei ollut kyse, mutta mukava tälläisiäkin on välillä tehdä. Kotimatkalla oli aikaa alkaa suunnittelemaan jo seuraavia reissuja.
Vastaa