Limingan maastopyöräreitit
Aiheet: Pyöräily
Lauantai iltana sain Canyonin nippuun uusilla osilla ja litkutetuilla renkailla. Sunnuntaina pakkasin toiveikkaana evästä reppuun ja pyörän auton perään ja suuntaisin Limingan maastopyöräreiteille. Optimistisena vaikka takarenkaasta oli hävinnyt ilmaa yön aikana. Tarkoitus oli ajaa 80 kilometriä pitkä Joutsenreitti.
Rantakylän lähtöpaikalle päästyä huomasin, että Limingassa on huomattavasti enemmän lunta kuin Kempeleessä vaikka paikka oli lähempänä merta. Onneksi olin vaihtanut lukkopolkimet tavallisiin polkimiin ja varustautunut vettä kohtalaisen hyvin pitävillä kengillä. Pyörä ulos autosta ja reppuselkään ja kohti Siikajokea.
Rantakylän ympäristössä olen aiemmin käynyt heittämässä frisbeegolffia mutta en ole ennen ajatellutkaan kuinka hyvin täällä on polku-uria maastopyöräilyyn. Paikka paikoin merkittyreitti oli mutainen mutta se ei haitannut mahdottomasti. Lumen myötä pyörä rullasi kevyesti myös pehmeät hiekkapätkät.
Viiden kilometrin leppoisan ajon päästä piti todeta, että takarenkaasta pakenee ilma. Pumppailin pari kertaa ilmaa lisää, kunnes venttiilin runko katkesi. Eipä ole tätä käynyt aiemmin koskaan. Vaihdoin paikalle repusta käytetyn sisärenkaan, joka kuitenkin alkoi vuotamaan. Seuraavaksi vaihdoin repusta pakkauuden sisärenkaan joka vuoti myös. Ulkorenkaasta en kenttäolosuhteissa löytänyt mitään, mikä rikkoisi sisärenkaan. Yritin vielä paikata sisärengasta, mutta paikka ei vaan lähtenyt vulkanoitumaan. En tiedä onko syynä kylmä ilma vai mikä.
Olin jo ehtinyt ajella jonkin matkaa Lumijoelta kohti Siikajokea. Aloituspaikalta reilu 15 kilometriä. Eihän se auttanut kuin kävellä takaisin autolle. Sen verran oikasin teitä ja muutamia polkuja pitkin, että kävelymatkaa ei tullut kuin 12 kilometriä. Siinähän se iltapäivä sitten kului.
Tuonne Limingan reiteille pitää palata uudemman kerran. Luultavasti jo ensi viikonloppuna, jos lunta ei tule aivan mahdottomasti. Lyhyemmillä reiteillä näytti riittävän ajajia, joten eiköhän reitit pysy auki vaikka lunta sataisi.
Vastaa