Kirja pirtusalakuljettajista

Olen asunut Perämeren rannalla 90-luvun alusta lähtien, ja vuosien varrella olen kuullut lukuisia tarinoita pirtusalakuljettajista ja heidän seikkailuistaan. Näistä asioista ei alkuvuosina puhuttu kovin avoimesti, erityisesti silloin, jos sukulaisia tai tuttavia oli ollut toiminnassa mukana. Ajan kuluessa aiheesta on kuitenkin tullut vähemmän arka, ja siitä on alettu keskustella ja kirjoittaa yhä enemmän. Silti tuntuu, että paljon jää vielä kertomatta ja tutkimatta.

Äskettäin sain käsiini Juha Ylimaunun teoksen Pirtusota ja salakuljettajat – Pohjanlahden tuntematon historia. Kirja on vaikuttava 15 vuoden tutkimustyön tulos, ja sen tarinat pohjautuvat huolellisesti arkistojen asiakirjoihin sekä vanhoihin lehtiartikkeleihin. Tämä tekee siitä paitsi viihdyttävän, myös arvokkaan dokumentin alueemme historiasta.

Lukiessani kirjaa en voinut olla hämmästelemättä, mitä oikein ajateltiin, kun kieltolaki aikoinaan säädettiin. Jo alusta asti oli selvää, että viranomaisten resurssit eivät riittäisi salakuljettajien pysäyttämiseen. Salakuljettajien veneet olivat lähes aina nopeampia kuin poliisin, ja autojen yleistyessä he hankkivat käyttöönsä uusimmat ja tehokkaimmat mallit. Poliisit puolestaan joutuivat usein jahtaamaan heitä vanhoilla ajoneuvoilla tai jopa polkupyörillä. Tilannetta ei helpottanut se, että suuri osa kansasta sympatisoi salakuljettajia.

Kirjan lukeminen oli kiehtova kokemus. Se herätti eloon paikkoja ja henkilöitä, jotka olivat minulle ennestään tuttuja, mutta joita en ollut aiemmin osannut nähdä tässä valossa. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille, joita kiinnostavat pirtusalakuljetusten värikkäät tarinat tai paikallishistoria ylipäätään.

Tunnisteet: juha ylimaunukieltolakikirjapirtusalakuljetus