Souturetkellä Martimojärvellä
Viime viikonloppuna kävimme vaimon kanssa pitkästä aikaa yhdessä yönyliretkellä. Edellinen kerta oli viime talvelta hiihtoretki Martimoaavalla. Lisämausteena vuokrasimme soutuveneen, joka sijaitsi Martimojärven venevalkamassa. Tästä oli tarkoitus suunnata Martimojärven länsirannalle etsimään sopivaa paikkaa teltallemme.
Omistamme kanootin, mutta kanootin raahaaminen Martimojärvelle on jäänyt puheiksi ja oikeastaan koko kanootin käyttäminen. Soutuvene oli muutenkin mukava joskin raskas retkeilyyn. Mutta toisaalta mukaan mahtui varusteet helposti.
Löysimme teltalle paikan Pikkujärven rannalta. Laitoimme leirin pystyyn ja aloimme tekemään iltapalaksi nuudeleita ja suppilovahveroita. Tai no tällä retkellä kokkausvastuu jäi paremmalla puoliskolle ja itse keskityin kantaman varusteita leiri- ja keittopaikan välillä. En ole mikään suuri sienien ystävä, mutta suppilovahverot maistuivat.
Ruokailun jälkeen kiersimme Pikkujärven rantoja heitellen virveliä siellä täällä. Vieheeseen ei tällä kertaa osunut kuin yksi pieni hauki.
Iltasoudun jälkeen palasimme leiriin nukkumaan. Niin rannalla kuin järven pusikoissa sekä läheisillä lampareilla oli niin paljon vielä elämää, että en tahtonut saada unta. Suurin osa lintujen ääniä, mutta epäilen, että jokin muukin eläin kulki telttamme ohi. Harvinaista minulle, että nukkuminen ei tahdo onnistua.
Seuraavana aamuna teimme aamupalan ja tutkimme lähialuetta jalan kulkemalla. Huomasimme, että nuolihaukalla on pesä ja pelästytimme myös metson metsikössä. Palattuamme leiriin heitin rannalta muutaman kerran uistinta. Edellisiltana rannalta sai pyytää tyhjää niin paljon kuin halusi, mutta tänään asia oli toisin. Ahvenia tuli melkein jokaisella heitolla. Näistä valmistui ahvenkeitto vietnamilaisittain. Erittäin maukasta.
Lounaan jälkeen seurasi yli kahden tunnin ruokalepo. Tuli kuitattua edellisen yön univelat korkojen kera.
Päivisin alueella oli tuulista ja soutaminen jokseenkin työlästä vaikkakin käytössämme oli vakaa vene. Iltapäivällä tuuli tyyntyi ja lähdimme Martimojärven puolelle tutustumaan paikkoihin ja kokeilemaan löytyisikö kalaa. Järvellä oli toinenkin soutuvene etsimässä kaloja.
Neljän kilometrin suotamisen aikana ei kaloihin saatu kontaktia, mutta kaakkureita lenteli edes takaisin ympäri järveä. Mielenkiintoisia lintuja.
Illalla palasimme leiriin ja kokeilimme olisiko ahvenparvi vielä rannassa. Ja kyllähän se oli. Syönti oli jopa parempi kuin päivällä. Joka heitolla iski ahven kiinni uistimeen. Pyysimme kahdeksan ahventa, joista valmistuisi iltapalaksi nuudelien kylkeen syötävää sekä aamupalaksi leivän päälle paistettavaa.
Iltaruuan jälkeen kömmimme nukkumaan, mutta muutaman hetken pyörittyä piti nousta katsomaan pohjoisesta noussutta iltausvaa sekä punertavaa taivasta. Maaginen tunnelma. Ilmeisesti osa punaisesta taivaasta oli Kanadassa riehuvien metsäpalojen savujen aiheuttamaa.
Parin yön retki ylitti odotukset eikä hellekään haitannut enää paljon. Öisin oli mukavan viileää ja oikeastaan vain iltaisin mäkärät häiritsivät vähän olemista. Pitäisi enemmän käydä soutelemassa tai melomassa järvilllä. Ja tietysti kalastamassa.
Vastaa